Takaisin blogiin

Puutarhaunelmia

Kuvittele tämä: Vanhat, kippuraksi kasvaneet omenapuut. Lämmin kesäpäivä. Vasta-ajetun nurmikon ja kukkivien ruusupuskien tuoksu. Omenapuiden varjoon tehty pieni patio, mille voi istahtaa iltapäiväkahville lempeän kesätuulen rapistellessa puunoksia. Varpaiden alla kutitteleva nurmikko. Riippukeinu ja kirja. Omat omenapuut tekemässä syyssatoa, punaviinimarjat jo poimintakypsinä.

Haaveilen omasta pihasta. Vehreästä puutarhasta takapihalla. Siitä, kuinka kesken kiireen vetäytyisin sinne istumaan ja vain kuuntelemaan, mitä luonnolla on minulle asiaa. Näkisin, kuinka oma kädenjälki näyttäytyisi kasvamalla upeana auringonpaisteessa. Iltaisin ravitsisin keräämälläni sadevedellä pihani kukat, ja aamulla taas ihailisin niitä. Kasvihuoneessa kasvaisi niin yrtit kuin tomaatitkin. Niitä poimittaisiin suoraan ruokaan ja tarjolle.

Pihalla kestittäisiin vieraat ja oltaisiin perheen kesken. Hyvällä ilmalla se toimisi kodin suurena lisähuoneena. Iltojen kylmetessä siellä olisi hehkulamppuvalosarjalla koristeltu patio, missä kelpaisi järjestää rapujuhlat. Pihalla rauhoituttaisiin ja riemuittaisiin. 

Piha saisi olla sopivasti villiintynyt ja vanhan kasvuston sanelema. Suojaisa ja vehreä. 

Ehkä jonakin päivänä saan omani.

– Laura